Arkimeikki

Meikkaan päivittäin. Harvoin on päiviä jolloin en jotain naamaani sutisi. Meikkaan kuitenkin melko kevyesti ja volyymiripset ovat erityisesti arkeni pelastus. Tänään ajattelinkin kirjoitella siitä, miten arkisin meikkaan.

Perusarkimeikkini koostuu näistä:

POHJA:Lumenen CC-voide, Lumenen valokynää korostamaan ja tummien silmien alusten peitoksi Lumenen Under eye concealeria, epäpuhtauksien peitoksi ja korostusvärinä Viva La Divan korostuspaletti. Tämä on muuten viime aikojen nappiostos, halpa ja toimiva.

KOROSTUS: Lorealin aurinkopuuteria ja Body Shopin hohdepuuteria.

SILMÄT: Harjaan ripset ja kulmakarvoihin sudin Kicksin kulmaväriä Blond-sävyssä.

HUULET: jotakin huulirasvaa, tämän hetkinen lempparini on Nivean kookoksen tuoksuinen versio. Ja päälle jotain neutraalia kiiltoa. tällä kertaa laitoin Yves Rochersin huulikiiltokynää, joka kosteuttaa myös kivasti. Ja volaa, valmista:)

Viime aikojen loppuneet tuotteet

Ajattelin muiden blogien innoittamana aloittaa sarjan, jossa käsittelen loppuneita tuotteita. Lyhyesti siis arvioin mitä pidin, ja ostaisinko uudelleen.

Perushyvä arkimeikkivoide, joka peittää ja levittyy hyvin. Hintaa muistaakseni hieman yli 10€ ja tämän loputtua ostin uudenkin tuubin. Taattua Lumene-laatua. Ainoa miinus, että pitkän työvuoron loputtua meikkivoide on kulunut pois.

Olen tykästynyt näihin Nivean suihkugeeleihin. Tuoksut ovat huumaavia ja koostumus ihanan täyteläinen. Tämä vihreä versio on ihanan raikkaan tuoksuinen, mutta muut sarjan suihkugeeleihin tuoksultaan miellyttävät enemmän, joten tätä en ehkä ostaisi uudelleen. Hintaa vain muutama euro.

Itsetuntoni pelastajat

Saattaa kuulostaa todella todella pinnalliselta ja hölmöltä, mutta ripsien pidennykset ovat yksi suurin ja paras asia mitä minulle on itsetuntoni ja ulkonäköni kohdalla tapahtunut viime vuosina. Minulla on nyt ollut kesästä 2013 asti pidennykset ripsissäni enkä niistä luovu kuin pakon edessä. Tuollainen pakko olisi luultavasti vain allergisoituminen liimalle, pahin rahapulakaan ei ole estänyt ripsiä huollattamasta.

Aikana ennen ripsipidennyksiä, reilusti ripsaria kuitenkin. Luonnollisin kuva itsestäni joka arkistoistani löytyi.

Luoja on minulle suonut luonnostaan erittäin vaaleat, hennot ja melko lyhyet ripset. Joten ilman ripsiväriä/ripsien pidennyksiä olen melko värittömän näköinen. Ripsiväriä käytin miltei päivittäin noin 11-vuotiaasta asti ja välillä myös kuntosalille on tullut sudittua väriä ripsiin. Jokusen vuosi sitten erehdyin menemään kouluun kerran ilman silmien ehostusta ja sain kysymyksiä olenko sairas... Riittänee siis ehkä perusteluiksi miksi olen niin rakastunut näihin jatkeisiin ripsissäni:)

 

 

Uudenvuodenjuhlintaa tekoripset silmissä.

Melko hyvin paikalleen asettuuneet tekoripset.

Ennen ensimmäisiä pidennyksiä oli minulle tulleet parin vuoden aikana erittäin tutuiksi erilaiset itseliimattavat ripsitupsut ja tekoripset. En mitenkään kaiholla muistele sitä purkkamaista venyvää liimaa jota noiden kanssa käytettiin ja joiden jäämiä sai seuraavan viikon nyppiä silmäripsien tyvestä. Väitän että ripseni myös kärsivät melkoisesti noiden käytöstä. Eikä musta koskaan mikään mestari kehittynyt niiden laitossa...halvan hinnan lisäksi niillä sai "halvan" lookin :P

Pitkään olin sitä mieltä, että ripsien pidennys ei mulla toimisi. Hieron silmiän, urheilen paljon ja nukun mahallaan/kyljelläni. Keväällä 2013 aloitin työt jossa tein paljon yövuoroja ja huomasin että aamuisin silmiä kirveli ja punoitti. Ei, se ei ollut vaihtoehto että olisin lopettanut meikaamisen yövuoroihin, koska turhamaisuus. Niinpä kesällä 2013 otin ensimmäiset pidennykseni eräässä kampaamoliikkeessä. Menin halvan hinnan ja kaverin suosittelun perusteella. Kokonaan uudet ripset maksoivat vain 60€! Olin tyytyväinen, kun en paremmasta tiennyt. Ripset pysyivät omaan silmään hyvännnäköisenä ehkä viikon ja jo alussa huomasin että ne kaihersivat jotenkin. Olin kuitenkin niin haltioissani uudesta ilmeestäni että en noiden seikkojen antanut haitata. Kävinkin useamman kk tuossa paikassa räpsyjäni huollattamassa. Muistelisin myös että minulle laitettiin alkuun 9mm C-kaaren jatkeita ja pikkuhiljaa pyynnöstäni pituutta lisättiin niin, että pisimmillään mulla oli 13mm ripsiä. Asiantunteva ripsiteknikko olisi hentoihin ja lyhyisiin ripsiini kieltäytynyt noin pitkiä ripsiä laittamasta. Ripset tuntuivat myös aiheuttavan lisää vaivaa että niitä sai vähän väliä harhailla, koska olivat niin sotkuiset. Enpä tuolloin vielä tiennyt että huonosti laitetut ripset ovat juuri sellaiset ja että hyviä ripsiä ei juurikaan tarvitse harjailla.

Yrityksen ja erehdyksen kautta löysin joulukuussa 2013 kaverin suosituksella silloisesta kotikaupungistani Turusta Safiran Hiushuone Kerholta joka oli tehny siihen astiset parhaat ripset. Pituus oli oikea, lopputulos tasaisen tuuhea ripsirivi ja ripset pysyivät hyvänä pitkään. Toukokuussa 2013 jouduin taas etsimään uuden ripsiteknikon, koska muutin työn perässä Vaasaan. Ja taas tarvittiin pari kolme kokeilua ennen kuin löysin hyvän ja omaan makuuni täydelliset ripset tekevän ripsiteknikon.

Heinäkuusta 2013 asti olen käynyt kosmetologi Katjalla Beauty Facessa. Ja Katja laittoi myös minulle elämäni ensimmäiset volyymiripset jotka ovat kyllä puhdasta rakkautta. Enää en vaihtaisi perinteisiin pidennyksiin. Volyymit tuntuvat yhtä pehmeiltä kuin omat ripset ja niillä minunkin harvoihin ja lyhyisiin ripsiin on saatu näyttävyyttä. Katjan laittamat ripset eivät juuri harjailua kaipaa ja pysyvät todella hyvin. Tällä hetkellä en aivan varmaksi tiedä mitä pituutta ripsissäni on, mutta D-kaaren ripseä ovat. Ja pituus on sellainen, joka ei turmele omaa ripseäni, eli ei ole liian pitkä.

Ripset eilsen ja edellisen ripsihuollon jälkeen, täydelliset:)

Voisin sanoa, että hyvän kampaajan löytäminen on hankalaa, mutta niin on myös hyvän ripsiteknikon. Markkinat ovat koko ajan kasvavat, ripsimerkkejä ja koulutuksia useita ja kilpailu kova. Itse olen valmis maksamaan hyvistä pidennyksistä, ja en missään nimessä menisi esim. paikkaan jossa ripset tehdään halvalla mutta pimeästi. Halvalla ei hyvää saa mitä ripsiin tulee jos minulta kysytään. Luulenkin että yksi suurin syy siihen, miksi olen voinut tauotta ripsiä pitää on se, että alun jälkeen olen käynyt ammattilaisten luona ja kuunnellut heitä kun on esim. valittu ripsien pituutta.

Arkimeikki simppelimmillään ripsien kanssa

Nyt olen kuitenkin taas uuden edessä, olen jälleen muuttamassa ja joudun haikein mielin jättämään Katja ja Beauty Facen. Toivotaan että Tampereelta löydän taas hyvän ripsiteknikon, muutama paikka minulla on jo kavereiden suosituksesta tiedossa ja olenpa heti muuton jälkeiselle viikolle ajankin varannut yhteen hoitolaa. Edelleen otan kuitenkin vastaan suosituksia hyvistä volyymiripsien tekijöistä:)

Meikkaushistoriani

IIKerroin ensimmäisessä postauksessani, että olen meikannut noin 11-vuotiaasta asti, eli jokunen vuosi jo takanapäin ja toivonmukaan kehitystä on tapahtunut.Nyt ajattelinkin teille hieman valottaa matkaani meikkien maailmassa.

Ihan ensimmäiset muistikuvani meikkaamisesta minulla on 90-luvun puolivälin jälkeen ala-asteen sukkadiskoista. Sinne sain luvan äidiltäni laittaa puuteria ja huulikiiltoa. Kuudennen luokan syksyllä, vuosituhannen vaihteessa muistan alkaneeni meikata kouluun päivittäin. Sen aikaiseen meikkiini kuuluivat mm. vaalea puuteri, valkoiset luomivärit ja kajalkynät, vaalea huulikiilto ja ripsiväri.Tuon ajan suurimpia meikkimokia taisi olla hieman liian tumma meikkivoide, jota ensi kertaa laitettuani minulta kysyttiin olenko ollut etelänlomalla:P  Harmi etten oikein löydä kuvia tuolta ajalta. Seiskaluokalla muistan meikanneeni miltei samoin ja hiuslakkaa kului myös erilaisiin kampausviritelmiin pullo tolkulla. Muistan että yläasteella mihinkään ei voinut mennä ilman meikkiä ja meikkiä käytiin lisäilemässä joka välitunnilla, hmm mahdoin olla näky koulupäivän päättyessä. Se mikä tuon ajan meikkaamisessani oli erilaista niin en ikinä alkanut rajata silmiäni vahvasti mustalla kajalilla mikä oli tuohon aikaan se miltei jokaisen teinitytön tyyli.

Lukiossa vaihtelin tyyliäni melkoisesti. Välillä sipsuttelin koulun käytävillä meikit naamassa korkokengissä ja mekossa ja taas toisinaan colllegehousut jalassa meikittä. Melko luonnollisesti meikkasin silloin kun meikkasin enkä juhlimaankaan lähtiessä meikannut kovin erikoisesti.

arkimeikki vuodelta 2009

Juhlameikki vuodelta 2009

Lukion jälkeen koitti välivuosi, jolloin meikkasin vain viikonloppuisin pakon sanelemista syistä. Välivuonna kuvioihin taisi tulla se, että juhlimaan lähtiessä meikkiä laitettiin reilusti enemmän kuin arkisin. Monesti minut meikkasi ja hiukseni laittoi ulos lähtiessä ihana ystäväni joka on aina ollut todella taitava kummassakin puuhassa:)

Kesällä 2009 baariin lähdössä

Aikuisikäni olen meikkaillut melko samalla kaavalla, kevyt ehostus arkena ja juhlimaan lähtiessä selkeästi näyttävämmin. Päivittäiseen meikkiini on vuosien varrella tullut lisää tuotteita ja nykyisin panostan pohjameikkiin ja varjostuksiin päivittäin. Ripsipidennysten ansiosta en useinkaan esim. töihin meikkaa silmiä lainkaan.Ja ripsien ansiosta menee myös usein vapaapäivä meikittä jos ainoakotoa poistuminen on ruokakauppa ja kuntosali.

Vähän parempi arkimeikki

normiarkimeikki parin vuoden takaa

Aikuisiälläni olen suuremmilta meikkausmokilta välttynyt pois lukien parin vuoden takaista meikkilookiani juhlimaan lähtiessä. Olen lookin nimennyt Johanna Tukiainen-meikiksi, koska siihen kuuluu liian tumma silmämeikki, överit tekoripset ja hiukan liikaa ja ihan väärässä paikassa aurinkopuuteria:D Onneksi olen saanut oppia meikkaamiseen ja Tukiasen kaksoisolentoa ei enää tavata peilistäni katsomasta:P

Tervetuloa mukaan

Olen päättänyt perustaa kosmeetiikkablogin. Idea tällaisesta blogista syntyi tänään aamulla ja hetkessä olin jo tuumasta toimeen. Olen mielestäni juuri oikea nainen bloggaamaan kosmetiikasta, koska:

-olen meikannut ja ollut kiinnostunut kosmetiikasta 11-vuotiaasta asti. Tai no, jo sitä ennen olin ollut innoissani kosmetiikasta. (Muistan edelleenkin kuinka siistiä oli ostaa ensimmäinen Fii deodorantti kymmenen vuotiaana)
- kaappini pursuavat kosmetiikka laidasta laitaan, ja en voi olla ostamatta uusia, koska kosmetiikka on niin kivaa:) Tavaran paljoudesta kertonee se, että minulle ei riitä allaskaappi ja peilikaappi kosmetiikalleni vaan sitä pursuilee korista jos toisesta kylpyhuoneeni kaappien päällä. Luojalle kiitos tulevan uuden kotini ylimääräisestä kaapista, jonne mahtuu purkki jos purnukka.
- Teen säännöllisen epäsäännöllisesti lakon olla ostamatta kosmetiikkaa ja melkein yhtä pian kuin lakko alkaa olen jo jotain uutta kantanut kotiini. Toiset ostavat asuntoja ja satsaavat tulevaisuuteen, minä kannan meikkejä kotiin.
- Omistan hajuvesiä jokaiseen tilanteeseen, siis aivan jokaiseen. Minulla on mm. oma hajuvesi kuntosalille ja töihin ( työni on kaikkea muuta kuin sisäsiistiä konttorihommaa näteissä vaatteissa.)
- On ihan parasta kun jokin tuote loppuu kesken, ja saa hankkia uuden tilalle. Mielelläni testailen aina uusia tuotteita.
- Laittautuminen on kivaa. Mikään ei ole parempaa juhliin lähtiessä kun saa rauhassa meikata itsensä alusta loppuun perusteellisesti, niin että meikki on viimeisen päälle.

Katsotaan mitä tässä nyt syntyy, blogini on tarkoitus olla hyväntuulista hömppää hyvinkin erilaisen työni vastapainoksi:)